SAMI LAPPI
ESITTELY
Vuoden Erämies 2012
METSÄNPOIKA IVALOSTA
Taustaa
Olen 38-vuotias nuorimies Ivalosta. Leipä tulee Rajavartiolaitoksen palveluksesta. Koko ikäni olen harrastanut aktiivisesti metsästystä ja kalastusta monessa eri muodossa.Kipinä eräelämään on tarttunut vanhemmilta ja sukulaisilta jo pikkupoikana.
Heti kun sain metsästyskortin, aloin kulkea metsällä. Mopoiässä kuljin jo pyytämässä variksia huuhkajalta ja varishäkistä. Kiivaimpaan aikaan sain yli tuhat varista ja korppia kolmen vuoden aikana. Jäniksiä jäljitin lumien tultua.
Eräs ystäväni oli erikoistunut ketun myrkkypyyntiin. Hän piti minua innokkaana metsämiehenä ja halusi opettaa minulle vielä punaturkin puijaamisen salat, jotta vapaa-aika kuluisi jossain muualla kuin pahan teossa. Näin kyllä tapahtuikin.
Vaikka myrkkypyynti on loppunut jo kauan aikaa sitten, niin vieläkään ei jää aikaa pahan tekoon. Lomat on harrastusten mukaan jaettu kesän kalastus-sesonkiin ja syksyn metsästyskauteen.
Metsästyskoiria on ollut kuvioissa vuosikaudet ja tulee olemaan jatkossakin. Tällä hetkellä on nuori ja lupaava karkeakarvainen saksanseisoja metsäkaverina.
Nykyisin metsästyskauteni alkaa elokuun alussa minkin pyynnillä. Sitten heti perään sännätään vesilintujen perässä kaislikoihin ja hanhijängälle. Maalintujen ja riekkojen pyynnin lomassa aloitetaan hirven pyynti.
Lumien tultua alkaa haasteellinen, mutta mielenkiintoinen ketun narutus. Ja sitä hauskaa sitten riittääkin maaliskuulle asti, kunnes lumen pinta kovenee, jalkanarut laitetaan kesäteloille ja näädän raudatkerätään pois metsästä.
Vielä ennen lisääntymisrauhaa ehditään pyytää pari minkkiä pois riistamailta.
Kalastus monessa eri muodossaon ollut lähellä sydäntä siitä asti kun vapa on pysynyt kädessä. Ensimmäisen mato-ongen sain samoihin aikoihin kun polkupyörästä jäi apurattaat pois. Perhonsidontakurssin kävin jo kun olin 8vuotias. Nykyisin kalat toimivat opettajina omilla kalareissuilla. Verkkoihin en ole vieläkään sotkeentunut.
Viehekalastus vie kesällä jokivarteen ja ennen kaikkea perhokalastus on oma juttu. Kesälomat on suunnattu heinäkuussa lohen pyyntiin ja elokuussa taimenen soutuun yön pimeydessä. Vapaapäivinä tulee sitten muuten vaan kalasteltua.
Pilkkiminen ja ketun jalkanarupyyntikinon talvella sujuvasti sulautettu yhteen. Aamun jalkanarujen kokemisen jälkeen on päivät aikaa istuapilkkijäillä. Tähän asti olen syömäkalan saanut ilman verkkoja ja niin toivon jatkossakin käyvän.
Pienpetoprojektia
-alkanut 2006 yhdessä Metsähallituksen kanssa. Aluksi oli vain muutama jalkanaru ja yksi innokas metsämies. Mietittiin, että miten kehitetään meidän alueelle tehokas tapa käyttää riistanhoitoon varattuja varoja. Todettiin, että pienpetojen poistamisesta saadaan konkreettista hyötyä kun sitä tehdään riittävällä innokkuudella.
Ensin aloitettiin läheltä Ivaloa, jotta ei ole pitkä matka harjoituskentille. Toisaalta 110km:n päästä haettiin paikkaa, jossa on sitten paljon kettuja.
Ensimmäisellä kaudella mukaan lähti jo muutama innokas kaveri opiskelemaan ketun pyynnin saloja. Muutamalla kaverilla oli jo silloin pientä minkin ja näädän pyynti-intoa.
Siitä eteenpäin onkin jo sitten aktiivisia pyytäjiä tullut muutama lisää joka vuosi.Toiset pyytää minkkejä, toiset näätiä ja kettujen narutukseen erikoistuu oma porukkansa.
-aluetta riittää kaikille innokkaille pyydettäväksi asti.Inari-Utsjoki vähän Sodankylän kunnan pohjoisosiakuuluu pyyntialueeseen.Painopisteenä on kuitenkin Inarin kunnan kaakkoisosa.Valtaosa pyytäjistä kun asuu Ivalossaja omat intressit ohjaa pyytäjiä.
-projektin alusta lähtienolen kouluttanut pyytäjiä sekä kurssiluontoisesti, että yksittäistapauksina omaan innostukseen perustuen.Valtaosa koulutuksesta painottuu ketun jalkanarupyyntiinsen haasteellisuutensa vuoksi.Erikseen järjestetyiltä kursseilta ei ole tarttunut ketään vahvaa pyytömiestä remmiin. Kaikki tämän hetken aktiiviset ketun pyytäjätovat innostuneet kun ovat kuulleet, itse ottaneet yhteyttä ja halunneet oppia. Niinpä he ovat lähteneet mukaan ja jääneet koukkuun. Yleensä ensimmäinen vuosi on mennyt opetellessa ja toisena vuotena on päästy jo lähes poikkeuksetta hyviin suorituksiin.Minkin ja näädän pyyntiin ei ole tarvinnut koulutusta juuri lainkaan. Pyynnin kohdentaminen eri alueille on riittänyt.
-aktiivisia pyytäjiä projektissa on tällähetkellä n. 30 henkilöä mukana kukin omalla panoksellaan. Vuosittain 70-80% saaliista painottuu kuitenkin 7-8 miehen harteille.-yhteistoimintaa tehdään eri tahojen kanssa. Mukana kuvioissa on mm. Metsähallitus, metsästysseurat, RHY:t, poromiehet, muut aktiivit.
-Ketuille viedään maastoon haaskoja vuosittain n. 2-14 tn. Materiaalina on käytetty hirvien perkeitä, kalaa, poron teurasjätettä ym.
-Pyyntivälineitä riittävästi. Jalkanaruja on 600, minkille ja näädälle rautoja 300 ja muut pyydykset päälle. Varishäkkejä on muutama, tosin nykyisin niitä ei enää saa käyttää ilman erikoislupaa.
Taulukossa näkyvät vain tiedossa olevat projektiin liittyvien henkilöiden saaliit. Kaikki eivät halua ilmoitella saaliistaan, mutta pyytävät omilla tahoillaan hyvän asian puolesta.
Varsinkin minkin ja näädän pyytäjien saaliista jää paljon pois tilastoista. Pyytäjienkin innokkuus on vaihdellut vuosittain johtuen henkilökohtaisesta elämän tilanteesta ja pyydettävien eläinten kannasta.
-tulevaisuudessa aion panostaa minkin ja näädän pyynnin kattavuuteen, tehopyyntialueen laajentamiseen ja uusien pyytäjien rekrytointiin Ivalon ulkopuolelta. Lisäksi tiedon kerääminen ja välittäminen kaipaa lisää panostusta.
-Supikoira tekee tuloaan kohti pohjoista.Se on meille vieras pyyntikohde vielä, joten täällä ei vielä ole pyyntikulttuuria uudelle tulokkaalle. Muutamalla projektin aktiivipyytäjällä on onneksihyvinkin vahva tietotaitotaso. Sen tehokas hyödyntäminen ja uuden tiedon hankkiminen on jo aloitettu.
Sami Lappi
