Lähde: Maria Paldanius, Lapin Kansa, julkaistu 09.02.2022 17:02
Metsässä olo on tärkeintä
Vuoden lappilaiseksi erämieheksi valittu Teuvo Korhonen aloitti metsästysharrastuksen oravanpyynnistä.
Rovaniemeläisen Teuvo Korhosen metsästysharrastus alkoi 50-luvulla oravanpyynnillä. Retket isän kanssa oravametsälle opettivat sekä metsällä liikkumista että aseenkäyttötaitoja.
Korhonen sai kantaa pyssyä niin pitkään, että hän osui oravaa päähän – oravanmetsästäjä pyrkii aina osumaan päähän. Sen jälkeen hänen piti luovuttaa ase isälle ja hän sai aseen takaisin vain, jos isä ampuisi oravaa johonkin muualle kuin päähän.
Teuvo Korhonen on kulkenut metsällä nuoresta asti.
KUVA: PEKKA AHO
– Isän kanssa metsällä kulkiessa opin metsästämisen viehätyksen ja sen, mitä ja miten kannattaa ampua, ja että ampumaan kannattaa opetella. Metsästyskortin hankin heti, kun se oli mahdollista saada, hän kertoo.
KUVA: PEKKA AHO
Suomen Metsästäjäliiton Lapin piiri on nimennyt Korhosen vuoden 2022 erämieheksi. Korhonen kuuluu Ala-Ounasjoen Erästäjiin. Valintaa perusteltiin sanoen, että ”sinä olet aina matkassa, aina lähtenyt mukaan ja pyrkinyt toimimaan niin, että kaikilla olisi hyvä olla.”
Miehellä itsellään oli tiedossa sulattelemista. Hänen mielestään nimitys kuuluisi monille liiton aktiiveille – ja ensisijaisesti hänen omalle perheelleen.
– Perheeni on tehnyt suurimman uhrauksen siinä, kun minä olen ollut metsästysseuran talkoohommissa sen sijaan, että olisin ollut kotona. Vapaaehtoista harrastustoimintaahan tämä on. Nykyään tekee mieli sanoa nuoremmille talkoolaisille, että menkää kotiin perheidenne luokse, Korhonen naurahtaa.
Saalis ei ole tärkein
Monissa metsästysseuroissa on pulaa nuorista – niin myös Ala-Ounasjoen Erästäjissä. Viime vuosina nuoria, samoin kuin naisia on kuitenkin saatu jäseniksi kiitettävissä määrin.
Korhonen korostaa, että kaikki ovat samalla viivalla ja kaikkien panos on yhtä arvokas – oli kyse sitten markkinoista, hirvenpyyntireissuista tai linnunpönttötalkoista. Korhonen on itse ollut mukana ”joka ainoassa risauksessa” 70-luvulta asti.
– Nuorena lähdin töiden perässä maailmalle, ja metsästys jäi vähän sivuun. Kun ikää tuli lisää, tulin mukaan hirviporukkaan ja 70-luvun puolivälistä alkaen seuratoiminta nousi ykköseksi. Yleensä olen talkoissa ja tapahtumissa ensimmäisenä paikalla ja lähden viimeisenä pois, Korhonen toteaa.
Nykyään tutustumiselle, tulistelulle ja jutustelulle jää enemmän aikaa kuin ennen, Teuvo Korhonen kuvaa metsästyksen muuttumista.
KUVA: PEKKA AHO
Yksi konkreettinen kädenjälki on Rovaniemen Nivankylään 80-luvun alussa rakennettu, Ala-Ounasjoen Erästäjien metsästysmaja. Se on edelleen seuran jäsenten ja Lapin alueen metsästysharrastajien käytössä. Majan rakentamisen mahdollisti Mauri-myrsky, joka sai metsänomistajat lahjoittamaan kaatunutta puuta rakennusmateriaaliksi.
– Se oli iso urakka, jossa korostui yhteishengen merkitys. Metsästyksessä tärkeintä on yhdessä tekeminen, metsällä kulkeminen ja nuotiolla istuskelu. Saaliin saaminen ei ole niin tärkeää. On hyvä, kun mukana on monenlaista ja eri-ikäistä porukkaa ja pääsee tutustumaan erilaisiin ihmisiin, Korhonen sanoo.
Vastapainoa työlle
Nykyään tutustumiselle, tulistelulle ja jutustelulle jää enemmän aikaa kuin ennen. Siinä missä aikoinaan metsällä käveltiin kymmeniäkin kilometrejä päivässä, nykyään metsästyskoirien ja metsäautoteiden hyödyntäminen
vähentää tamppaamisen tarvetta. Korhosen mielestä siinä on puolensa ja puolensa.
– Käveleminen oli hyvä tapa kasvattaa peruskuntoa. Nykyään autolla pääsee sinne, minne ennen mentiin jalan. Itse kaipaisin enemmän liikkumista, ja vanhan ajan ajometsästyksiä voitaisiin harrastaa enemmän.
"Nykyään autolla pääsee sinne, minne ennen mentiin jalan. Itse kaipaisin enemmän liikkumista, ja vanhan ajan ajometsästyksiä voitaisiin harrastaa enemmän."
TEUVO KORHONEN
Koirien läsnäolon ja metsäautoteiden kehityksen lisäksi myös teknologia on kehittynyt isoin harppauksin. Korhonen on huomannut, että GPS-laitteisiin ja kännyköiden ruutuihin tuijotellessa metsästäjältä voi mennä ohi paitsi luontokokemus, myös saalis. Hirvet jolkottavat helposti ohi, kun katse on nauliutunut ruutuun. Korhonen itse on kaatanut kymmeniä hirviä viimeisen 50 vuoden aikana – aina ravinnoksi.
Teuvo Korhonen kuuluu on Ala-Ounasjoen Erästäjiin.
KUVA: PEKKA AHO
– Metsästän aina saalista kunnioittaen ja niin, että saaliista mahdollisimman paljon saadaan hyötykäyttöön. Suurin intohimoni on lihankäsittely. Olen jo pitkään vastannut lihankäsittelystä ja seuran lihavarastosta. Pyrin siihen, että liha tuodaan kotiin valmiiksi paloiteltuna, jolloin se on helppoa pakastaa tai valmistaa.
Korhonen jäi eläkkeelle kaupan alalta vuonna 2007. Sen jälkeen aikaa on jäänyt enemmän asioille, jotka ovat itselle mieleen. Iso osa vapaa-ajasta vierähtää vaimon kanssa Inarissa, mökin kunnostuspuuhissa. Se on mukavaa ja rentouttavaa käytännön tekemistä siinä missä metsästysporukan talkoohommatkin.
– Metsästyshomma oli hyvää vastapainoa työlle. Nyt eläkkeellä se on hyvä harrastus, jossa tärkeintä on ihmiset ja metsässä oleminen. Mökillä en ole metsästänyt; lähinnä olen häätänyt minkkejä, jotka tuhoavat pikkulintujen pesät. Se on eläin, jota kohtaan en koe suurta sympatiaa, vuoden 2022 erämies naurahtaa.
